Heti alkuun oikein kaunis kiitos 32 lukijalle!♥
Mä olen tänään pohtinut tulevaisuutta. Olen vähintäänkin vuoden jo toivonut pääseväni mahdollisimman pian pois kotikaupungistani. Olen iloinnut asiasta ja luulin että se olisi jo tänä vuonna mahdollista. Mutta ei se ole. Tänään myös tajusin, että pystynköhän mä sittenkään muuttamaan pois täältä? Kaikki "läheisimmät" sukulaiset ja pari hassua kaveria on täällä. Kaikki on täällä. Mä tiedän kuinka vaikea ystäviä on saada, joten miten vaikeaa se olisi vieraalla paikkakunnalla? Mä myös tiedän, että kun asun yksinäni niin se ei välttämättä oikein suju. En oikein tiedä miten osaan huolehtia itsestäni ja osaanko pitää itsetuhoisuuteni "hallinnassa". Muistankohan edes syödä yksin asuessani? Nyt on vaikeaa, mutta tiedän että omilleni muutettuani tulee olemaan vielä vaikeampaa.
Tän piti olla mun hartain toive, pelastus tän kaiken paskan keskellä, mutta nyt koko muutto vaan ahdistaa mua. Onneksi ja harmiksi siihen on vielä ainakin vuosi. Toisaalta haluaisin pystyä jo muuttamaan, koska haluan pois täältä, en halua nähdä näita tuttuja naamoja enää, en halua kuulla kotona, kuinka mikään mitä teen, ei koskaan ole tarpeeksi. Mä todella yritän jaksaa tehdä asioita, mutta tosi tsemppaavaa kun se ei tunnu riittävän, vaan minun pitäisi aina jaksaa tehdä myös sitä ja tätä.
Huomenna yritän muistaa käydä vaa'alla. Olisi mielenkiintoista nähdä, paljonko painan tällä hetkellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti