Keiner mehr da der mich wirklich kennt

Suuri kiitos 37 lukijalle!♥

Olisi aivan tylsää kirjoittaa blogia ilman lukijoita ja/tai kommentteja. Täytyisi vain nyt taas itse aktivoitua blogien seuraamisessa, jäänyt vähän retuperälle.

Syömisten kanssa menee taas huonommin. Mikään ei oikein maistu ja koska olen liian laiska kokkaamaan, en yleensä syö päivässä yhtäkään kunnon ruokaa. Joten olo on yleensä aika hutera.

Syön suklaamoussea tällä hetkellä. Hyi olen ällöttävä. Olisi parempi nakertaa vaikkapa porkkanaa.

Mielialojen kanssa ollaan taas jännän äärellä. Eilen illalla mulla oli kamala fiilis ja halusin oikeasti vain kuolla. Tänään mulla on hyvä fiilis, kiitos tulevien töiden. Mä olen aina voinut paeta oikeita fiiliksiäni töissä, koska en voi näyttää mitään haluan-kuolla-tappakaa-mut -naamaa töissä. Tai no yksikseni toki voin, mutta silloin kun olen ihmisten kanssa tekemisisissä niin parempi olla jotain muuta.

Huomenna pääsen vihdoinkin polille! Olen odottanut tätä.

Give up

Jo 34 lukijaa!♥Wohoo!

Huomasin kauhukseni etten voi enää luottaa vaakaani, se on joko rikki tai sitten siitä on patterit loppu. En siis yhtään tiedä mitä painan tällä hetkellä, koska en todellakaan luota tuon vaa'an jatkuvasti muuttuviin lukemiin.

Mun piti ruveta kuntoilemaan, piti ruveta tekemään töitä sen eteen, että olisin joskus edes tyytyväinen itseeni. Ja mitä minä sitten olen tehnyt? En yhtään mitään. Jep, siinähän se; vihaan taas itseäni.



Don't give up.

Bla bla bla

Heti alkuun oikein kaunis kiitos 32 lukijalle!♥

Mä olen tänään pohtinut tulevaisuutta. Olen vähintäänkin vuoden jo toivonut pääseväni mahdollisimman pian pois kotikaupungistani. Olen iloinnut asiasta ja luulin että se olisi jo tänä vuonna mahdollista. Mutta ei se ole. Tänään myös tajusin, että pystynköhän mä sittenkään muuttamaan pois täältä? Kaikki "läheisimmät" sukulaiset ja pari hassua kaveria on täällä. Kaikki on täällä. Mä tiedän kuinka vaikea ystäviä on saada, joten miten vaikeaa se olisi vieraalla paikkakunnalla? Mä myös tiedän, että kun asun yksinäni niin se ei välttämättä oikein suju. En oikein tiedä miten osaan huolehtia itsestäni ja osaanko pitää itsetuhoisuuteni "hallinnassa". Muistankohan edes syödä yksin asuessani? Nyt on vaikeaa, mutta tiedän että omilleni muutettuani tulee olemaan vielä vaikeampaa.

Tän piti olla mun hartain toive, pelastus tän kaiken paskan keskellä, mutta nyt koko muutto vaan ahdistaa mua. Onneksi ja harmiksi siihen on vielä ainakin vuosi. Toisaalta haluaisin pystyä jo muuttamaan, koska haluan pois täältä, en halua nähdä näita tuttuja naamoja enää, en halua kuulla kotona, kuinka mikään mitä teen, ei koskaan ole tarpeeksi. Mä todella yritän jaksaa tehdä asioita, mutta tosi tsemppaavaa kun se ei tunnu riittävän, vaan minun pitäisi aina jaksaa tehdä myös sitä ja tätä.

Huomenna yritän muistaa käydä vaa'alla. Olisi mielenkiintoista nähdä, paljonko painan tällä hetkellä.

Fitspo!

Tää tahtoo litteän ja treenatun näköisen vatsan!♥ Pitää nyt oikeasti ottaa itteä niskasta kiinni, ryhdistäytyä ja todellakin nähdä vaivaa asian eteen. Kyllä mä vielä tässä onnistun!

~ fav

Avautuminen

On olemassa asioita, joita ei halua kertoa muille. Ehkä on olemassa myös asioita joita ei halua myöntää edes itselleen? Minulla ainakin on. 

Mä en ole koskaan halunnut myöntää muille (tai edes itselleni) etten oikeasti pysty hoitamaan kaikkia asioita, jotka mun pitäisi hoitaa. Olen hankkinut itselleni aivan liikaa työtaakkaa, kai mä vaan yritän siten todistaa itselleni että pystyn oikeasti tekemäänkin jotain, tosin joudun aina pettymään kun en pystykään. Aina on liian monta rautaa tulessa.

Mulla on tämän blogin lisäksi kolme muutakin blogia, joita yritän päivitellä. On koira lenkitettävänä ja seitsemän jyrsijää hoidettavana ja ruokittavana. Pitäisi pitää ruokapäiväkirjaa sekä normaalia päiväkirjaa. Mä en mitenkään jaksa tehdä noita kaikkia. Mä olen aina pelännyt, että mut leimataan huonoksi omistajaksi, koska lemmikkieni hoito ei aina ole sieltä parhaasta mahdollisesta päästä. Mutta mä todella yritän tsempata!

Viimeisin kouluvuoteni meni aivan päin helvettiä, koska oli jatkuvia huimauksia ja heikotusoloja, koko koulu ja muut oppilaat ahdisti aivan järkyttävästi enkä edes halunnut olla koulussa. En tosiaankaan halua mennä syksyllä uuteen kouluun, pelkkä ajatuskin ahdistaa.

Iso kiitos 28 lukijalle!♥

Niin katoavaista...

... tämä lukijakunta meinaan. Ensin oli 28, sitten oli 27 ja sitten olikin 26. No mutta kaunis kiitos kuitenkin 26 lukijalle!♥

Pahoittelen etten ole taas hetkeen postaillut, ei vaan ole oikein mitään. Tai oikeastaan olisi paljon kirjoitettavaa, en vaan saa mitään aikaiseksi. Masentaa niin etten saa mitään tehtyä.

 

Kävin viime viikolla ravitsemusterapeutilla. Tapaaminen oli aika tsemppaava ja syömiskuvioista jäi aika hyvä fiilis. Mutta se kesti vaan sen hetken. Ei ole enää yhtään positiivinen fiilis syömisten suhteen, mikään ei maistu, en jaksa pitää ruokapäiväkirjaa tai yrittää koota päivän syömisistäni monipuolisia annoksia.

Satuin käymään vaa'alla ennen tapaamistani ravitsemusterapeutin kanssa ja koin taas järkytyksen. 41,3kg. Paino oli tippunut taas minulle vaaralliselle vyöhykkeelle. Viimeksihän aloin laihduttaa kun huomasin painon (42kg) olevan niin lähellä tavoitettani (40kg tai 38kg), nyt olisin taas ollut todella lähellä. Mutta en halua enää laihduttaa. Pelkään aloittavani laihduttamisen kuitenkin taas, en voi itselleni mitään.

Haluaisin vain syödä terveellisesti ja voida hyvin. Nyt on menossa taas sellainen kuuluisa vaihe ettei mikään oikein tunnu miltään. Olen kai vain niin masentunut. Ensi kuussa saan luultavasti lääkkeet. Ehkä sitten alkaa mennä paremmin...

- fav